Olen ihminen joka elää hetkessä. Vasta huomasin että teen asioita ennen ku ajattelen, mutta tämähän on elämää. Siihen mihin voi tarttua nii pitää tarttua, vaikka vaan hetkeksi. Mutta sitten ku mää ajattelen nii ajattelen liikaa ja kaikesta tulee vaikeeta, jos ei muitten mielestä nii mää ainaki oon ihan sekasi ajatuksista. Ajattelen joskus pidemmälle ku oikeesti etes pitäs. Mutta hetkessä on ihana elää vielä ku voi. Rakasta sitä ku on suunnitelmia. Aina pitää olla jotain mitä odottaa. Se voi olla vaikka päivän, viikon, kuukauden tai vuosien päässä. Tällä hetkellä odotan sitä että nään kolme tärkeää ihmistä ja pääsen niitten kans seikkailemaan Pariisiin. Meitä vastassa on yksi rakkaimmista ihmisistä minulle. Odotan naurua, vanhojen muistelemista, kyyneliä, ruokaa, rakkoja jaloissa, Pariisin kevättä ja aurinkoa, nähtävyyksiä, shoppailua, laulamista tyttöjen kans, itseni ylittämistä, ihanaa yhdessä oloa ja suurta seikkailua tuntemattomassa. Onneksi lähtöön ei oo ennää kauvaa. Voin vaa kuvitella miten ennen matkaa hermoilen pakkaamista,tunnen muutamana päivänä perhoset kutittamassa vatsan pohjalla ja ehkä jopa yksi uneton yö on luvassa.
Mutta vielä minusta. Elän siis hetkessä ja sen kyllä minut tuntevat huomaa ja tietää. Olen aika äkkipikainen, lempeä, läsnä oleva, sosiaalinen, huolehtivainen, iloinen, lapsi rakas. Tykkään tulla ja mennä niinku haluan, rakastan tanssimista, musiikkia, rauhaakin joskus. Yksin ku asun nii sitä rauhaa on joskus ihan liikaa.
Pidän kaikesta kauniista. Tykkään laittautua tuntikausia, vaikka vain itseäni varten ilman mitään menoja. Rakastan hoitaa ja laittaa, hiuksia ja kasvoja. Oon kova ostelemaan kaikkea. Turhia juttujakin kaapeista löytyy.
Tykkään kirjottaa, mutta enemmän pöytälaatikkoon. Nyt sitte ajattelin alkaa kirjottaa blogia.
Ajatelin alkaa kirjottamaan kaikesta siitä mistä tykkään ja siitä mistä tykkään vähä vähemmän.
Jos on toiveia siitä mitä kirjottaisin nii saa ja pittääki pyytää. Jos ei aukase suuta nii ei voi saada sitä mitä haluaa!
